Surutyö

Eri ihmiset kokevat surun eri tavoin. Jokainen luopuu läheisestään omalla persoonallisella tavallaan. Ihmiset ovat henkiseltä rakenteeltaan erilaisia. Suru joudutaan kohtaamaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Silti surussa on myös yhteisiä piirteitä.

Läheisen menettäminen tuottaa aina kipua. Jotkut haluavat kantaa surunsa yksin. Yleensä kuitenkin keskustelu toisen ihmisen tai ihmisten kanssa auttaa purkamaan vaikeita tunteita ja löytämään uudenlaisia mahdollisuuksia. Läheisten omaisten ja ystävien tuki näissä tiulanteissa on usein korvaamaton.

Papit ja muut seurakunnan työntekijät ovat myös mielellään apuna. Ihmisten kanssa keskusteleminen on osa heidän työtään, johon he ovat saaneet koulutuksen. Heidän apuaan voi epäröimättä pyytää, jos siltä tuntuu.

Monissa seurakunnissa järjestetään myös sururyhmiä. Niissä voi keskustella yhdessä toisten läheisensä menettäneiden kanssa ja löytää heiltä tukea.

Lisätietoa sururyhmistä

Toivon näkökulma

Katoavaisuus kuuluu ihmisen osaan. Jokainen meistä on täällä vain rajatun ajan. ”Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset”. Kristillinen usko tuo ihmisen katoavaisuuden keskelle myös toivon näköalan. Kaikki ei pääty kuolemaan, vaan rajan tuollakin puolen on jotakin. Kristinuskon keskeisiä kulmakiviä on usko ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.

Tämä usko antaa myös tälle elämälle tärkeän merkityksen, jonka varassa läheisensä menettänytkin voi jatkaa omaa elämäänsä. Jokaisella meillä on täällä tehtävämme. Sen täytettyämme meidät kutsutaan Taivaallisen Isän kotiin. Kristillinen hautaus saattaa päätökseen kasteessa alkaneen matkan tästä maailmasta Jumalan luo.

Siinä on kysymys osallisuudesta Jumalan elämään, joka ylittää ajan ja kuoleman rajat. Kuolema ei voi erottaa Jumalan lupauksista, joissa kaikuu rakkauden, lohdutuksen ja toivon sanoma.


Rukouksia suruun